perjantai 18. marraskuuta 2016

Suuria uutisia!

Hyvät kanssajouluttelijat, tänä vuonna blogi on ollut hiljainen ja niin tulee ikävä kyllä jatkumaan. Joulutusta on ilmassa, mutta aikaa tälle blogille ei nyt ole. Eikä joulun valmistelullekaan. Tänään olen tehnyt muutaman joulukortin ja lahjat olen hankkinut jo hyvissä ajoin, mutta muuten tämä joulu menee meiltä tavallaan ohi. Haluatte ehkä tietää, miksi? Minä ainakin palan halusta kertoa! Saanen täten ilmoittaa teille suuren ilouutisen, jolla on vaikutusta myös tähän blogiin tulevaisuudessa (en malta odottaa joulua 2017!!)....

Mutta ensin, pari kuvaa korteista. Tai oikeastaan vain yksi, ja sekin on huono...



Tänä vuonna Pinterest oli kaveri kortti-ideoita etsiessäni. Kortit täytyy saada valmiiksi nopeasti ja mahdollisimman vähillä kustannuksilla. Toistaiseksi kaikki materiaalit ovat löytyneet omista varastoista: erilaisia kartonkeja, papereita, nappeja, paljetteja ja nauhoja. Leikkaa - liimaa, ja hyvä tuli!

Ja nyt se uutinen! Tittididiiiiiiiiiiiiiii... me muutetaan maalle!! (Käsi ylös kaikki, jotka hihkaisivat äsken mielessään 'vauvauutisia'.) Kyllä, meillä on vihdoin talo. Ihana, oma talo maalla! Juuri nyt käynnissä on massiivinen remontti ja siksi blogi on ollut ja pysyy hunningolla. Ensi vuonna kuitenkin on toisin. Silloin minulla nimittäin on talo, jota sisustaa ja josta kehtaa ottaa kuviakin! Monen monta huonetta, joihin laittaa joulua! Leivinuuni kinkun paistamiseen! Piha! Ehkä pihasaunakin, jos olemme oikein ahkerina.

Saanen siis anteeksi tämän vuoden hiljaisuuden, palaan blogin pariin vuoden päästä, ehkä jo aikaisemminkin. Mahtavaa joulunodotusta kaikille!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulupuu on koristettu


Joulupuu käytiin kaatamassa jo sunnuntaina ja eilen askartelin siihen viimeiset koristeet. Tänä vuonna kuusemme on harvahkoa mallia, joten koristeita laitettiin huomattavasti vähemmän kuin yleensä. Lisäksi oma mieli kaipasi runsauden sijaan yksinkertaisuutta, joten suurin osa koristeista sai jäädä laatikkoon.

Koti on niinikään valmiina jouluun, ja tämä päivä pyhitetty ruokien valmistukselle. Kinkkukin meidän piti hankkia, mutta kun eilen menimme ostoksille, ei pieniä kinkkuja ollut enää missään jäljellä! Mies lupasi vielä tänään käydä katsomassa, josko jotain löytyisi. Vaikka olen ollut pitkään kasvissyöjä ja viettänyt monia kinkuttomia jouluja elämässäni, myönnän, että nyt hiukan harmittaa, jos porsaanperä jää saamatta. Tänä jouluna saamme nimittäin viettää ruhtinaallisesti sekä aaton, että joulupäivän kotona ja olisimme saattaneet ehtiä kinkkumme syödäkin.

Blogi jokatapauksessa hiljennee taas odottamaan seuraavaa joulua, joten toivottelen kaikille oikein ihanaa ja rauhallista jouluaikaa ja antoisaa tulevaa vuotta!

tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulu paketissa?


Nyt on kaikki lahjat valmiina ja suurin osa jo paketoitu ja toimitettu! Ruokalahjoiksi tein metsämarjaglögiä oman pakastimen antimista, muutamaa erilaista fudgea ja pieniä juustokeksejä Kotilieden Leivonta-lehden ohjeella. Ja jokavuotisen piparkakkutalon veljelleni. Paketointiin panostin tänä vuonna rahallisesti lahjapaperien verran, kaikki muu materiaali on kotona jo valmiina ollutta, glögipullot kierrätettyjä jne. Vaikka minua usein ärsyttää tapani säilöä kaappeihin tyhjiä pahvilaatikoita, pulloja sun muuta, näin jouluna niiden olemassaolo ei haittaa ollenkaan.


Aiemmin jo mainitsinkin, että tein tänä vuonna koirille itse herkkuja lahjaksi. Oma pentu on näitä jo maistellut ja hyviksi haukkunut. Lisäksi karvaiset kaverit saavat ihan kaupasta ostettuja herkkuja ja pentumme tietysti lelun jos toisenkin. Sukulaiskoiralle leluja on turha antaa, se kun ei leiki, vaan pyrkii aktiivisesti tuhoamaan lelun kuin lelun. Koirien lahjat pakkasin tottakai niin, että ne pystyvät itse pienellä avustuksella paketit "avaamaan".

Joulun "pakolliset" alkavat olla valmiina, ja tänään minulla onkin aikaa näpertää muutama uusi koriste kuuseen ja ehkä jotain myös ikkunaan. Mitään isoa joulusiivoa en ala tehdä, vaan mennään ihan perusviikkosiivouksella. Ilokseni saamme viettää sekä aaton että joulupäivän kotona, joten kokkailen vielä huomenna joitakin suosikkiruokiamme.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Apua, joulu jo kolkuttaa!

Hui, miten nopeasti aika kuluu! Ihan pian on joulu ja paljon on vielä tehtävää, vaikken tänä vuonna ole kirjoittanut itselleni läheskään yhtä pitkää työlistaa kuin vaikkapa viime vuonna. Onneksi lahja-asiat ovat kirjaimellisesti jo paketissa, herkkukoreja lukuunottamatta!


Harmittaa, että blogi on tänä vuonna jäänyt niin vähälle huomiolle. Tuntuu, ettei aika millään riitä, ja ihmettelen suuresti, miten kokopäivätyössä olevat perheelliset ehtivät päivittää blogejaan aktiivisesti! Onko teillä kenties enemmän tunteja vuorokaudessa? Minulta ne tahtovat loppua, vaikka olen osa-aikainen, eikä huollettavana ole kuin koiranpentu...


Olen todella tyytyväinen tämän vuotiseen torkkupeittoon. Myönnän, että hivenen harmittaa antaa se pois, väreiltään olisi sopinut nimittäin omallekin sohvalle kuin kirsikka kakkuun. Toivottavasti lahjansaaja pitää siitä yhtä paljon! Kuvan alareunassa näkyvät lahjapaperit löytyivät muuten Lidlistä, 0,99/rulla, jos jollakulla on vielä paketit käärimättä. Minusta nuo ovat aivan ihania!


Keskiviikkona ehdin viimein aloittaa koiraystävienkin lahjojen valmistuksen. Tein itse keksejä, kahta eri makua. Kuvassa olevat ovat maksa-luumukeksejä, toinen maku on tonnikala-mustikka. Pentumme toimi tietenkin koemaistajana ja tykkäsi molemmista kuin hullu puurosta. Keksejä tein kahta kokoa ja mallia, kuvassa olevat on paineltu halkaisijaltaan noin kolme senttisellä piparkakkumuotilla ja pienemmät tein ihan minipienellä noin sentin halkaisijaltaan muotilla. Ohjeita itse tehtyihin koirankekseihin löytyy paljon erilaisia kuukkeloimalla.


Kodin koristelu on tänä vuonna jäänyt minimiin. Kukka-asetelmani on jo loistonsa päivät nähnyt, joten ilahduin suuresti, kun sain lahjaksi tällaisen suloisen, pienen asetelman. Taustalla näkyy koiramme joulukalenteri, jonka avaamista se osaa jo aamuisin odottaa. Mutta nyt muut puuhat taas kutsuvat: on housut ommeltavina ja piparkakkutalot pitäisi tehdä... Oikein ihanaa viikonloppua siis kaikille!


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Ensilumi ja valoja

Saatiinhan se ensilumi tännekin! Vaikken ole talvi-ihminen ja lumesta on mielestäni enemmän haittaa kuin iloa, näin joulunaikaan on ihanaa, kun maa on valkoinen. Nämä lumet tietysti ehtivät sulaa ennen joulua, mutta onpa ainakin hetken kaunista.


Löysin viikonloppuna kaupasta ihania, pieniä amarylliksiä, joita olisi kyllä pitänyt napata mukaan enemmän kuin yksi. Tämä kasvaa vain noin 12 sentin korkuiseksi! Uuden kukan tultua taloon asetelmat menivät uusiksi ja istutin myös aiemmin hankkimani hyasintit isoon sinkkivatiin. Vanha sokerikko toimittaa kynttiläkipon virkaa. Kukkia ja kynttilöitähän ei saisi pitää lähellä toisiaan, mutta näiden kasvien ei muutenkaan ole tarkoitus säilyä pitkään. 


Jouluvalot viriteltiin ulos niinikään viikonlopun aikana. Tein varpu-/havupallon etuovelle ja asensin siihen pienet patterivalot, sillä etuovelle ei saa vedettyä piuhaa. Pallon kasasin variksenmarjasta, kanervasta ja kuusenoksista kanaverkkoon. Olen lopputulokseen ihan tyytyväinen, vaikka materiaalia oli niukanlaisesti. Pallosta tuli silti riittävän tuuhea ja pikkuvalot toimivat siinä hyvin. Arvelin kyllä, etteivät patterit kestä pakkasessa yhtäkään iltaa, mutta virtaa on riittänyt jo kahdeksi, eivätkä valot ole vielä edes himmenneet.


Taas ollaan monta askelta lähempänä joulua, joten jos tekemistä on paljon, on aika laittaa vipinää sormenpäihin.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Pistin pipariksi

Tämän joulun piparkakut on leivottu! Innostuin eilen illalla pyöräyttämään taikinan ja samalla innolla paistoin piparit heti aamusta. Kaikkien aikojen jouluherkut-lehdestä löytyi paras tähän asti kokeilemani piparkakkutaikinaohje. En toki sitä ihan kirjaimellisesti noudattanut, vaan sekoittamisen sijaan surautin aineet taikinaksi sähkövatkaimella. Illalla valmis taikina oli epäilyttävän pehmeää, eikä tilanne näyttänyt paljon paremmalta nyt aamulla jääkapista ottaessa. Yllätyinkin, miten helppo taikinaa oli silti leipoa ja piparit pitivät muotonsa uunissa erinomaisesti.


Tällä kertaa tein kolmen mallisia pipareita, joista aion koristella osan. Suurimman osan kuusista onnistuin tietenkin polttamaan, mutta onneksi tein taas liian ison taikinan. Tänä vuonna ylitin itseni, enkä ostanut yhtään uutta piparimuottia, vaikka mieli teki hankkia snautserin (tottakai!) ja mäyräkoiran muotoiset muotit. Kituutuslinjalla on kuitenkin tämä joulu mentävä, sillä tuohon elämäni parhaaseen "joululahjaan" on saatu uppoamaan ihan mukavasti rahaa. Ei sillä, pentu on kyllä moninkertaisesti jokaisen siihen sijoitetun sentin arvoinen!

Jokos te muut jouluilijat olette leiponeet pipareita? 

maanantai 16. marraskuuta 2015

Korttipaja ja hyasintteja

Viikonloppuna sain aloitettua vihdoin jouluvalmistelut. Ohjelmassa oli (ja ovat edelleen) joulukortit, jotka tänä vuonna valmistuvat nollabudjetilla. Olisi hirveästi tehnyt mieli hankkia uusia askartelutarvikkeita, mutta jostain on pakko pihistää. Niinpä kaivauduin syvään askartelulaatikkooni ja tarjolla olevan materiaalin perusteella valitsin vuoden korttiteemaksi yksinkertainen on kaunista... Muodin huipullakin mennään: kettuhan taitaa olla tämän joulun trendieläin.


Onneksi minun ei tarvitse suoriutua urakasta yksin, vaan innokas apulainen löytyy:


Ensimmäiset joulukukatkin tuli hankittua heräteostoksena Lidlistä. Siellä oli taas halpoja hyasintteja, joita nappasin kaksi mukaani. Jonkinlainen tylsyys tuntuu kalvavan tätä joulualusaikaa, sillä en jaksanut keksiä kukista mitään hienoa, vaan tuuppasin ne vain lasitölkkeihin. Vähän jäkälää ja käpyjä perään, ja se oli sillä taputeltu. Joku alusta noille purkeille pitäisi vielä kehittää, sillä minusta ne ovat vähän orvon näköisiä "irrallaan" tuossa pöydällä.


Mies (!) kyseli jo ulkovalosarjan perään, joten ehkä tällä viikolla sekin kaivetaan varastosta ja asennetaan paikoilleen. Olin hämmästynyt, sillä yleensä mies on ollut vielä joulunalusviikollakin sitä mieltä, että on liian aikaista laittaa valoja tai koristeita. Sitä paitsi olisin itse vielä odottanut ensilunta valojen kanssa, mutta sitä taidetaan toisaalta saada odottaa... Mutta nyt on aika lähteä ulkoilemaan pikku askarteluavun kanssa. Hän onkin jo ehtinyt askarrella pissapaperinsa silpuksi tässä kirjoittaessani, joten ahkeraa uuttaa viikkoa kaikille sinne näyttöjen taaksekin!